keskiviikko 28. helmikuuta 2018



Amor de Dios, 

Flamencon ystävälle en voisi kuvitella maailmassa parempaa paikkaa, kuin Amor de Dios Madridissa. Viimeisen noin kahden kuukauden aikana olen viettänyt aikaani täällä keskimäärin 10 tuntia viikossa, mutta esimerkiksi tänään täällä kului jo yhteensä 4 tuntia. Paikassa on taikaa ja tunnelmaa johon olen täysin koukuttunut.


Amor on aivan lähellä kaupungin ydintä ja se sijaitsee sympaattisen Antón Martinin kauppahallin yläkerrassa. Sisään astuessa nenä haistaa kloorin jolla lattiat pidetään puhtaana, korvat aistivat eri saleista kantautuvan tanssin, laulun ja soiton, toisinaan myös pari kirosanaa tai röhönaurua. Silmien edessä avautuvat pitkät käytävät tanssisaleineen seinien huokuessa historiaa valokuvin ja tauluin. Tänne kannattaa tulla tutustumaan vaikkei flamencoa edes harrastaisi.


Kauppahalli alakerrassa on tarjonnut joka keskiviikko laulutuntien päätteeksi oivan paikan tanssia ja laulaa sekä laittaa maailman asiat järjestykseen lauluporukan kanssa. Siellä on ollut myös kiva istua ennen saapumista Flamenco en el backstage -tapahtumaan, joita Amorilla järjestetään joka lauantai. Pianisti Pablo Ruben Maldonadon johdolla esiintyjät tanssivat ja laulavat melkein katsojien sylissä, tunnelma on käsinkosketeltavissa eikä kaikki ole kellontarkkuudella suunniteltua. Lisäksi lipun hinta on 17 euroa mikä on paljon vähemmän kuin varsinaisissa tablaoissa.

Opettajatarjonta on aivan käsittämättömän monipuolista.  Vakituisten tuntien lisäksi on lyhyempiä kursseja joka lähtöön. Haluat sitten opiskella tanssia, kitaran tai cajonin soittoa tai laulua, täällä se kaikki on mahdollista. Amorilla on muuten täysin normaalia käydä katsomassa tunteja, ängetä sisään vaikka salin ovi olisi kiinni. Siihen ovat tottuneet opettajat ja tanssijat, joten älä jätä kurkistelua väliin, jos koululle suuntaat vaikka ihan muuten vain!  

Antonio Reyesin opissa olen edelleen sinnikkäästi jatkanut ja nauttinut joka hetkestä. Tänään viimeksi sain tuurilla yksityistunnin, kun kukaan muu tanssijoista ei päässytkään paikalle.
Maria Torresin kastanjettitunneilla sekä batatekniikkatunneilla on saanut tehdä täysillä töitä. Maria on hulvattoman rempseä tapaus ja opetus on todella monipuolista. Miten voi laahushameella ja kastanjeteilla keksiäkään niin monta eri liikettä ja harjoitusta!
Antonio Gadesin kanssa 30 vuotta tanssinut Jerezin buleríasguru, Enrique Pantoja on vielä kaiken mahtavuuden kukkuraksi Diego Carascon veli, eli suuren suosikkini Malokon kanssa samaa perhettä! Ja laulunopettaja Falo on kerrassaan sympaattinen tapaus, puhumattakaan laulutunneilla käyvästä porukasta joka on niin hulvatonta, että tunneille on melkein mentävä jo pelkästään heidän vuokseen.


Kun joku koputussarja ei mene putkeen, lohduttaa Antonio Reyes, että flamenco ei ole pelkkää koputtamista ja tiukkoja sarjoja. Se on kokonaisuus, joka toteutetaan laulun kanssa yhteistyössä. Maria Torres taas muistuttaa, että kaikki mitä tarvitsemme tanssiaksemme, on meidän sisällämme, se pitää vain päästää ulos. Enrique Pantoja on sitä mieltä, että ei niiden askeleiden kanssa ole niin nuukaa, kunhan pysyt compáksessa, elät ja hengität jokaista liikettä. 

Viisaita sanoja mestareilta ja valaistumisen aikaa flamencon ystävälle.

Ryhmissäni on eritasoisia ja eri pituisia ajanjaksoja flamencoa harrastaneita ihmisiä eikä yhdelläkään tunnilla ole treenattu otsa rypyssä yksityiskohtia. Lopputuloksena on eheää, yhtäaikaista ja uskottavaa flamencoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti