Aluevaltauksia

Olen nyt kaksi kertaa tutustunut maestro Toni Jokiniityn opastuksella flamencolauluun. Palona on Tientos, jossa olemme päässeet kaksi letraa eteenpäin aina cambioletraan asti, jossa laji vaihtuu Tangokseen. Myös laulun alkuun tyypilliset lelelele- fraasit on käyty läpi.

Kun ei ole koskaan laulanut muuta kuin auton radion tai omien cd levyjensä mukana, ja tällöinkin ehkä enemmänkin riekkunut, kuin tuottanut kauniita sointuja, on flamencolaulussa kyllä haasteita. Yhteen pieneen pätkään laulua, yhteen sanaan, voi olla sisällytettynä useampi nuotti joita pitäisi moniportaisesti pystyä lurittelemaan alhaalta ylös tai ylhäältä alas. Oman äänen ja kitaran äänen yhteensovittamisessa on myös totuttelemista, kun ei entuudestaan oikein tiedä mihin ääni edes riittää.  Ja laulutekniikkaa ei ole olemassa ollenkaan! Opettajani mukaan en ole menetetty tapaus, vaan olen oppinut hyvin, joten toivoa tässä projektissa on ainakin sen suhteen, että pääsen sisälle lauluun ja sen rakenteeseen omakohtaisen kokemuksen kautta. Siksihän tähän oikeastaan halusinkin lähteä.

En ole koskaan ollut läheisemmin tekemisissä flamencolaulun kanssa, miten se rakentuu, mille iskuille laulussa osutaan ja mille ei, millä iskulla tulee aloittaa ja milloin lopettaa. Ajattelen tästä aluevaltauksestani, että pääsen tällä tavoin lähemmäs tanssin ymmärtämistä, mutta myös kitaristin eli säestäjän roolin ymmärtämistä. Kaksi tuntia opetusta on nyt osoittanut sen, että tässäkin tulee tietoähky vastaan. Kaiken muun uuden lisäksi olen oppinut, että lauluissa saattaa olla niin sanottuja täyttösanoja, jotka eivät ole siinä välttämättä mitään muuta tarkoitusta varten, kuin sitä, ettei tarvitsisi lopettaa laulamista kesken compaksen. Kuinka näppärää! Ja ilmankos sitä on ollut joskus vähän hämmentynyt laulun sanoja suomentaessaan! Toistaiseksi tämä on siis ollut äärimmäisen valaisevaa, opettavaista, mielenkiintoista ja samalla äärimmäisen raskasta. Hiki valuu otsalla jo muutaman äänenavauksen jälkeen. 

Jotain helpotusta tässä antaa se, että flamencolaulun ei onneksi ole tarkoituskaan aina kuulostaa suloiselta. Opettajani on jälleen äärimmäisen kärsivällinen eikä ole ainakaan näkyvästi ilmaissut kylmiä väreitä avatessani kitani. Marraskuussa taas treenataan vähän lisää. 

Toinen vähän isompi ja konkreettisempi aluevaltaus on tapahtumassa tammikuussa. Siirryn siviilielämäni puitteissa puoleksi vuodeksi Madridiin opiskelemaan. Sydänystäväni seuraa tiiviisti mukana. Mikäli on tarjolla opetusta flamencolaulun parissa, aion uskaltautua. Kuka tietää vaikka siellä Espanjan auringon alla seikkaillessa tulisi keksittyä sanat ihan omaan, kokonaiseen lauluun!

Stay tuned!