Yhteispeliä, ymmärrystä, kikatusta ja kärsivällisyyttä

Hihii! Tänään oli toinen muusikkotreeni Andalusia kylässä esitykseen. Se meni oikein hyvin siihen nähden, että olin ollut itse treenisalilla jo parisen tuntia ennen kitaristien saapumista ja jalat alkoivat sanoa sopimusta irti siinä vaiheessa, kun piti sitten oikeasti alkaa tehdä. Mutta hyvin tsempattiin, sillä kaikki yhteiset biisit käytiin läpi useaan kertaan ja vielä yksi ylimääräinen keikkabiisikin treenattiin. Muutama viilaus sieltä edelleen omasta tekemisestä löytyi, mutta nyt onneksi pääsin heti kärryille mistä kiikasti ja kotona villasukkien kanssa olohuoneen lattialla kun pari kertaa vielä tuumailin, olen jälleen kartalla. Kyllä tämä treenaaminen kärsivällisyyttä vaatii. Pitää olla kärsivällinen itseään ja muita kohtaan. Kun työstetään esitystä kropalla ja käsillä, soittaen ja tanssien, ei voi aina kaikki mennä kerralla purkkiin jokaisessa treenissä. 

Kun tehdään porukalla, pitää myös henkilökemioiden kohdata, sillä ei se kaikkien kanssa onnistu sinne lavalle nouseminen tai useiden tuntien harjoittelu sitä ennen. Tärkeää myös näin, kun itse tekee ja järjestää keikkaa, on saada tukea muihinkin järjestelyihin kuin vain tanssin rakentamiseen. Tonin ja Jarin kanssa tämä kaikki on onnistunut hienosti. Ja se, että treeneissä raikaa kunnon naurukin muutamaan otteeseen, kuten taas tänäänkin, on bonus josta saan lisää virtaa.  

Jos Tonin kanssa olemme tunteneet jo kymmenkunta vuotta, niin Jarin kanssa siitä vasta alle puolet. Ensimmäisen kerran olen hänet tavannut Sigyn salissa Turussa jossa Toni Jokiniitty Ensemble konsertoi 2014. Sitten seuraavaksi Jari olikin mukana Helsingissä VUO:n kolmannessa ja viimeisessä näytöksessä. Varsinaisesti hänen kanssaan pääsin juttuihin vasta viime lokakuussa, hänen keikkaillessaan Waterloossa Turussa. Tuo Waterloon keikka oli kokemus. Jo itse paikka omistajineen on ihastuttava ja kun yleisön joukosta löytyi pari ehtaa ja raudankovaa ammattilaisrokkaria jotka varta vasten olivat tulleet kuuntelemaan flamencokitaraa, niin kyllä se herätti omassa päässä ajatuksia siitä, miten hienon harrastuksen äärellä itse olen.

Keikalla ainut vapaa paikka löytyi metrin päästä kitaristista, joten siinäpä sitten tuli jutusteltua tovi jos toinenkin keikkasettien välissä. Jos jostain asiasta olen Jarin suhteen varma niin on se, että kun tämä mies avaa suunsa niin noin 99,9 prosenttisesti sieltä tulee ulos pelkkää asiaa koristeltuna mitä mainioimpaan huumoriin. Muusikkona minua erityisesti Jarissa puhuttelee heittäytyminen ja monipuolisuus. On sitten kyseessä fado, flamenco, lattarimeiningit, poppi tai rokki niin täältä pesee. Entäpä laulu? No sekin onnistuu, ilman muuta, tietenkin, kuinkas muuten! Jari on myös erittäin lahjakas sanoittaja, runoilija, kirjailija ja ajattelija. Hän on ollut tärkeä tekijä myös Andalusia kylässä esityksen suunnittelussa ja illan musiikillisen ja tanssillisen toteutuksen mietinnässä. Silmää löytyy hahmottamaan kokonaisuuksia siten, että niistä tulee iskeviä, jänteviä ja ennen kaikkea ehjiä.

Ette voi uskoa miten hieno fiilis on näiden herrojen kanssa työstää ja toteuttaa itselleni todella tärkeää ja merkityksellistä projektia. Jarilta muuten tämän kaiken lisäksi luonnistaa myös flamenco, tanssien nimittäin. Jos kiinnostuitte näkemään kolmen koplamme livenä, tässä alla pari päivämäärää.

Janakkala, Laurinmäki su 9.7. klo 18
Kestihovi, Yläne pe 14.7. klo 20 Andalusia Kylässä

Kitaristen uusimmat kuulumiset löydät täältä:
tonijokiniitty.fi
lehtone.com

Tutkaile heitä myös Youtubesta!