Vaatekriisi

Olen aikaisemmissa kirjoituksissani kuvannut harjoittelemisen ja luomisen tuskaa, kuten myös esiintymisen ja harjoittelun tuloksellisuuden tuomaa onnea. Ja kuten todettu, helppoa tämä tekeminen ei aina ole. Olen nyt Andalusia kylässä ohjelmiston kanssa muutaman treenikerran jälkeen sitten viimeisen kirjoituksen, siinä tilanteessa, että nyt ollaan treenaamista vaille valmiita. Sisältö on kasassa, nyt vain hienosäätöä ja toistoa. Mutta yksi pommi jota en ole purkanut kytee edelleen. Nimittäin esiintymisvaatteet.

Lastasin tässä viime viikolla ulos vaatehuoneestani osan treeni- ja esiintymisvaatteistani, ala- ja yläosista, huiveista, kukista, viuhkoista, korvakoruista, kengistä, sukista, alushameista ja kureliiveistä sängylleni. Huom osan. Tulos näyttää tältä.  Vääntäydyin vaatteesta toiseen hiki päässä, taisi mennä pari tuntia koko meuhkaamiseen. Olin kirjannut Madridin matkani jälkeen treenivihkooni ensimmäiset ajatukset esiintymisvaatteista ja ne menivät nyt puolitoista kuukautta siitä aika lailla kokonaan uusiksi. 

Minulla ei tule niin sanottuja tiukkoja vaihtoja tulevassa esityksessäni, mutta koska liikkuvia osia voi olla yhden asun vaihtamisessa aina korvakoruista kenkiin ja kaikkea siltä väliltä, on hyvä olla tarpeeksi aikaa. Seuraaviin muusikkotreeneihin tulee koko garderobi mukaan, jotta voin katsoa paljonko aikaa vaihdot vievät.  Ulkonäön lisäksi on vaatteiden kanssa mietittävä toimivuutta ja sopivuutta kappaleen tunnelmaan. Olen monta kertaa erehtynyt ja suunnitellut mielessäni asukokonaisuuden ennen esitystä, kuitenkaan sitä testaamatta ennen h-hetkeä ja sitten kotona pakatessani keikkakassia todennut, että ei helkutti, ei muuten tule onnistumaan. Mikään ei ole vauhdikkaampaa katsottavaa, kuin hysteerinen tanssijaneitokainen joka viime tingassa lähdön hetkellä juoksee pitkin kämppää verkkosukat nilkoissa ja vasta silitetyt hiukset pörröllään äkkinäisen asukokonaisuuden vaihdoksen jälkeen. Olen myös kerran joutunut suuriin vaikeuksiin laahushameeni kanssa vetäessäni kenraaliharjoituksen housuissa ja esiintymistilanteessa sitten todennut, että laahus ei liu’ukaan lattialla ollenkaan. Tehdessä oppii ja näin kantapään kautta kokemalla sitä muistaa ikuisesti, että nämä asiat pitää testata ennen kuin nousee parrasvaloihin.

Ja mikä siinäkin on, että jos esiintymisasusi tarvitsee tavallista valkoista kauluspaitaa ei sopivaa löydy mistään kaupasta? Tai että hankkimasi valkoinen kauluspaita joka ostohetkellä oli nappivalinta, onkin kaapissa ollessaan muuttunut kaikkea muuta kuin esiintymiskelpoiseksi? Esiintymisvaatteita hankkiessa kaukaa etukäteen ei muuten myöskään ole paljon varaa lihoa tai laihtua. Etenkään kun ei osaa ommella YHTÄÄN. Duendelaiset voivat todistaa, että olen todella näppärä käsistäni. Leikatessani kaupan lappua irti topista, teen saman tien reiän saumaan ja liimatessani pikaliimalla viuhkasta irronnutta tukiliuskaa uudelleen kiinni, on lopputulos se, että olen liimannut koko viuhkan kiinni pöytään. Kun on näin kätevä emäntä, ei voi kuin turvautua valmiisiin tai toisten tekemiin vaatteisiin tai korjaustoimenpiteisiin. Siksi on hyvä tämäkin vaatekriisi purkaa hyvissä ajoin ennen esitystä. Kun vain ensin saisi päätettyä lopullisen ulkoasun. Viisi kappaletta ja viisi eri asukokonaisuutta. Taitaa mennä vielä tovi pohtiessa lopullisia valintoja.