Kohti omaa tanssia

Terveisiä kesäisen aurinkoisesta Madridista josta palauduin viime yönä.
Jos koet flamencon harrastajana tarvetta intensiiviseen treenaamiseen, unohda hetkeksi tiiviskurssit ja massiiviset omat treenit. Lähde Erika Alajärven masinoimalle flamencoretriitille. Siellä pystyt opiskelemaan ohjauksessa, tekemään itsenäsiä harjoituksia ja muun ajan imemään itseesi flamencoa esimerkiksi ajatustyön tai nettisurffailun kautta. Myös sympaattiset kyläfériat kohdalle osuessaan, saavat sydämen sykkimään flamencon rytmejä. Ja mikä parasta, sinun ei tarvitse itse huolehtia mistään. Ei majoituksesta, ruuasta, lentokenttäkuljetuksista, tai vaikkapa suunnistamisesta Madridissa tai Alcalá de Henaresissa. Sinut viedään, tuodaan, opastetaan ja ohjataan kaiken tarvitsemasi ääreen ja vielä enemmänkin.

Retriitin ohjelma suunnitellaan tarpeidesi ja toiveidesi mukaan. Minä halusin vuosi sitten opiskella buleríasta ja kastanjettien soittamista, tänä vuonna tavoitteena oli saada 3 kappaletta sellaiseen kuntoon, että voin jatkaa kotipuolessa niiden työstämistä varmalla pohjalla. Retriitille voit myös lähteä hiomaan ihan tekniikkaa, olkoon se sitten vaikkapa jalkatyötä, kropan käyttöä, huivilla tai laahushameella tanssimista. Erikan opetuksessa tulet olemaan rautaisen varmoissa käsissä, oli opetuksen aihe sitten mikä tahansa. Kaiken lisäksi Erika on aivan pohjaton tietopankki mitä tulee flamencoon, sen vaikuttajiin, historiaan, nykypäivään ja keulahahmoihin. Retriitillä siis opit vuorenvarmasti flamencoa fyysisesti ja henkisesti.

Minulla oli tänä vuonna massiivinen tavoite. Kolme kappaletta joista itselläni oli vain mututuntumaa ja hahmotelmia. Mutta tavoitteeseen päästiin, 15 opetustuntia ja muutama tunti omatreeniä päälle. Kasa videoita ja muistiinpanoja ja kaikista kappaleista on nyt selvät speksit olemassa. Nyt alkaa työstäminen, omaksuminen ja ilmaisun hakeminen. Kohti omaa tanssia.

Esiinnyn juhlavuoteni kunniaksi heinäkuun 14. päivänä Yläneen Kestihovissa yhdessä Toni Jokiniityn ja Jari Lehtosen kanssa. Ilman retriittiä ei olisi kasassa kaikkia niitä kappaleita joita maestrojen kanssa Andalusia Kylässä -illassa tanssin. Kun tuon tämänkertaisen retriittini treenimäärän pistää perspektiiviin, on se noin yhden lukukauden keskimääräinen tuntimäärä. Jos olisin yrittänyt opetella tuollaista määrää materiaalia kerran viikossa tunneilla käymällä tai itsenäisesti harjoittelemalla, olisimme varmasti joutuneet siirtämään esityksemme joulukuuhun, jos sekään olisi ollut riittävän pitkälle. Itselläni on vielä paljon työtä saada nuo kappaleet esityskuntoon, mutta nyt koen sen olevan sentään edes mahdollista. Miten huikean hieno olotila tämä onkaan!

Jos sinulla on tavoite; tuleva esitys, oman koreografian työstäminen, tekniikan kohentaminen tai vain tanssista nauttiminen, retriitillä siihen pääseminen onnistuu. Ohessa mieli lepää kauniissa kukkulamaisemissa, levollisen elämäntyyliin, hyvien ihmisten ja loistavan ruuan äärellä.