”Jos jokin on
varmaa, palaan eri ihmisenä kuin mitä olin tänne lähtiessäni. Jokin minussa on
pysyvästi muuttunut”.
Näin päättyi kirjoitukseni
Madridissa kesäkuussa 2018 päätellessäni puolen vuoden seikkailuani siellä. Silloin
tuntui, että tuo matka oli tullut yhtenä isona elämäni etappina loppuunsaatetuksi,
eikä siitä jäisi sen suurempia jälkimaininkeja. Kuinka väärässä olinkaan!
Nyt
yli vuoden kuluttua kirjoituksesta elämäni on muuttunut aivan täysin.
Toiminimeni, jonka perustin silloin Madridista käsin, toiminta on vilkastunut ja se alkaa jo tuntua tutulta itsellenikin. On ollut keikkamyyntiä, keikkoja, opetusta ja kurssijärjestelyitä työn alla, nyt olen aloittanut kausiopetuksen Mynämäellä ja Turussa, Antonion kursseja Suomessa on takana kaksi ja tulossa yksi tätä kirjoittaessa (ja toivottavasti miljoona lisää tulevaisuudessa!) on suunnitteilla jos jonkinnäköistä toimintaa. Olen iloinen, että pehmeän flamencon tunnit (eli kansankielellä: sukkaflamencotunnit) ovat alkaneet herätellä kiinnostusta.
Kielitaito on petraantunut matkani jälkeen sillä olen lähes päivittäin tekemisissä jonkun espanjalaisen ystäväni kanssa, niitä olen kerryttänyt myös leipätyöni erilaisten kansainvälisten projektien kautta. Kaksi kertaa olen jo paluuni jälkeen käynyt Madridissa ja uusia reissuja on suunnitteilla.
Kaiken tämän keskellä aikani kuluu treenatessa Erika Alajärven uutta luomusta varten. Ja sehän on muuten projekti, jossa minun nimenomaan täytyy olla mukana. Spain is… on kaikkea sitä mitä sinä Espanjasta tiedät, tunnet, muistat tai olet kokenut tai kuullut. Nerokas kombinaatio kulttuuria, ihmisiä, sydämellisyyttä, kieltä, älämölöä ja flamencoa. Siis kaikkea sitä, mistä kirjoitin tänne blogiinkin espanjassa ollessani.
Toiminimeni, jonka perustin silloin Madridista käsin, toiminta on vilkastunut ja se alkaa jo tuntua tutulta itsellenikin. On ollut keikkamyyntiä, keikkoja, opetusta ja kurssijärjestelyitä työn alla, nyt olen aloittanut kausiopetuksen Mynämäellä ja Turussa, Antonion kursseja Suomessa on takana kaksi ja tulossa yksi tätä kirjoittaessa (ja toivottavasti miljoona lisää tulevaisuudessa!) on suunnitteilla jos jonkinnäköistä toimintaa. Olen iloinen, että pehmeän flamencon tunnit (eli kansankielellä: sukkaflamencotunnit) ovat alkaneet herätellä kiinnostusta.
Kielitaito on petraantunut matkani jälkeen sillä olen lähes päivittäin tekemisissä jonkun espanjalaisen ystäväni kanssa, niitä olen kerryttänyt myös leipätyöni erilaisten kansainvälisten projektien kautta. Kaksi kertaa olen jo paluuni jälkeen käynyt Madridissa ja uusia reissuja on suunnitteilla.
Kaiken tämän keskellä aikani kuluu treenatessa Erika Alajärven uutta luomusta varten. Ja sehän on muuten projekti, jossa minun nimenomaan täytyy olla mukana. Spain is… on kaikkea sitä mitä sinä Espanjasta tiedät, tunnet, muistat tai olet kokenut tai kuullut. Nerokas kombinaatio kulttuuria, ihmisiä, sydämellisyyttä, kieltä, älämölöä ja flamencoa. Siis kaikkea sitä, mistä kirjoitin tänne blogiinkin espanjassa ollessani.
Minusta jäi pala Espanjaan
ja sen palan jättämä aukko ammottaa tyhjyyttään täällä Suomessa ollessani. Erikan esityksessä
mukana olo on tarjonnut lohtua ja lämpöä (sekä päänsärkyä ja paniikkia
harjoitusajan lähestyessä loppuaan ja näytöksen jo kolkutellessa ovella). Tanssijoista
osa oli toisilleen entuudestaan tuttuja, osa ei. Olemme eri vuosikymmeniltä
syntyjämme, eri flamencotaustoista, eri mallisia ja erilaisia luonteita. Ja olemme
sulautuneet hienosti yhteen. Jaamme treeniahdistuksen ja onnistumisen riemun. Teemme
loistavan visionäärin ja luovan opettajamme Erikan ideasta konkretiaa parhaamme
mukaan.
Tämä projekti on
muuten modernia digiaikaa. Olemme opiskelleet suurimman osan materiaalista
verkossa ennen kuin käymme sitä läpi tunneilla. Tunteja ei loogisesti ole joka
viikko tai kuukausi, koska olemme hajaantuneet pitkin Suomea ja opettajamme asuu
Espanjassa! Mutta tämä kaikki on siitä huolimatta mahdollista, miettikääpä sitä
hetki!
Flamenco on ollut
ystäväni kaikki nämä vuodet ja sitä se todella oli vielä viime vuonna Suomeen
palatessani. Asiat ovat kuitenkin syventyneet arkeen astumisen jälkeen. Aivan
kuin koettu ja nähty saisivat todellisen merkityksensä vasta kun on itse tullut
tarpeeksi etäälle asioiden tapahtumapaikasta. Vain reilu vuosi reissuni
jälkeen, flamenco on kämppikseni, osittainen työnantajani, kollegani, sielunkumppanini
ja terapeuttini. Elämäntavoissani on espanjalaisuutta enemmän kuin Madridissa
ollessani, siellä join aamukahvini mustana ja söin puuroa aamupalaksi. Täällä
keitellään mutteripannussa espanjalaista kahvia ja vatkataan päälle punaista
maitoa, voita kuluu ja olen tehnyt perunamunakasta enemmän kuin mitä sitä söin kuuden
kuukauden aikana tortillan äärellä ollessani.
Mutta mikä on parasta, Madridista paluu ei tarkoittanut ihmisistä ja asioista vieraantumista, vaan jatkumoa asioille, askeleita flamencon polulla vankempana ja rohkeampana, tulevaisuutta lajin parissa ja unohtumattomia hetkiä uskomattoman lahjakkaiden ja upeiden opettajien kanssa.
Eläköön flamenco!
Tärkeät päivät: Keskiviikkoisin
sukkaflamencoa Hani-Hallissa Mynämäellä. Torstaisin
Turun peñalla sukka- ja tekniikkatunnit. Antonion kurssit Jyväskylässä
29.9.-30.9. ja Turussa 4.-5.10. Mukaan mahtuu vielä!!
SPAIN is… pe
25.10. klo 19 Ensi-ilta, la 26.10. klo 18, su 27.10. klo 15
Lumosali,
Urpiaisente 11, 01150 Vantaa. Tämän yksinkertaisempaa tapaa matkustaa Espanjaan ei ole keksitty, lähde siis reissuun!! Liput täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti