Minulle suuret nimet ja tanssit - osa 1

Tästä listasta tulee niin pitkä, että jaan sen erillisiksi kirjoituksiksi.  Ryhmittelen ne seuraavasti: tanssija, laulaja, kitaristi tai muu muusikko, tyylilaji ja opettaja. Opettajat ovat toki myös tanssijoita, mutta ansaitsevat tulla mainituksi aivan omana ryhmänään.
Nimiä on vuosien varrella kertynyt kymmenittäin joten pakotan itseni valitsemaan näistä kolmen kärkikoplat. Ja koska flamenco on ennen muuta laulua, aloitetaan laulajista.

Miguel Poveda

Olen aikamoinen itkupilli. Itken ilosta, surusta, harmistuksesta, söpöistä eläimistä ja hyvästä ruuasta. Onneksi myös nauran vähintään yhtä herkästi, ettei mene ihan vetistelyksi koko touhu. Tosin kun naurattaa, silloinkin tulee vedet silmistä! Nenäliinavarasto pidettävä ajan tasalla siis! Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Laulaja, joka jaksaa minua tulkinnallaan aina ja iäti itkettää, on Miguel Poveda. Tämä ääni menee luihin ja ytimiin ja artistin karisma on jotain niin vetoavaa, ettei hänen välttämättä edes tarvitsisi osata laulaa niin hyvin, kuin mitä tekee.

Suomessa esiintyessään ei konsertissa ollut väliaikaa lainkaan. Artistin mukaan se olisi katkaissut tunnelman ikävästi. Tunnelmaa todella piisasi.. Istuin kolme tuntia paikallani, kuin hypnoosissa.  Y sin embargo te quiero - kappale avasi viimein vesiputoukset, jotka olivat koko illan odotelleet aivan silmieni porteilla.

José Mercé

Tämä ihanuus liittyy läheisesti Duenden porukkaan ja yhteisiin illanviettoihimme joissa soitettiin toki muutakin musiikkia, mutta tämän miehen hitti, Del Amanecer, sai viimeistään kaikki daamit liikkeelle. Tähän kappaleeseen emme ole tehneet koreografiaa, vaikka siitä liikehdinnästä olisi irronnut varmasti materiaalia. Silloin ei muuten ollut vielä hyviä kännykkäkameroita (saati tapana ylipäätään käyttää matkapuhelinta kylässä ollessa!), joten eipä ole enää tallessa koreografia-ainestakaan, niin hyvä ei muistini sentään ole. Tästä kappaleesta tulee myös muistoja mieleenTampereen flamencoviikoilta, jossa sattumalta tapasimme parin Turkulaisen aficionadon kanssa festaripubissa kappaleen soidessa taustalla. Josélta luonnistavat vakavammatkin kappaleet, vahva ja juureva ääni on tällä miehellä.

Morentet

Nyt on pakko fuskata kolmen koplassa ja ottaa molemmat Morentet laskuihin. Enrique ja tyttärensä Estrella Morente. Kappale kuin kappale, levyltä kuin levyltä, nämä kaksi eivät petä koskaan.
Estrellalta erityisesti mieleen jääneet kaksi tangosta: En lo Alto de Cerro ja Tangos de Pepico, kestosuosikkejani.
Enrique sai sydämessäni ikuisen paikan opiskellessani 2013 Riiassa koreografian Como Reluce kappaleeseen. Se on yksi suosikeistani ihan jo koreografiana, laahushame – viuhka yhdistelmällään. Enrique oli myös vahvasti mukana VUO projektissa, jossa esitimme Katja Lundénin koreografian kappaleeseen Autorretrato sekä itämaisen tanssijan Anu Toivosen ja minun tekemän koreografian kappaleeseen Soneto X. Molemmat ovat levyltä Pablo de Málaga. Enrique itse liitelee jo korkeimmissa ulottuvuuksissa, mutta musiikki elää.

Tutkaile Spotifyssa tai Tuubissa, ihastumisvaroitus!