Ystäväni Flamenco

Olen harrastanut flamencotanssia tänä vuonna 20 vuotta. Harrastus oli rakkautta ensi silmäyksellä, mutta siitä, että se jonain päivänä näyttelisi näin suurta roolia elämässäni, ei tuolloin vuonna 1997 ollut pienintä havaintoakaan. Tämä blogi kertoo 20 vuotisesta ystävyydestäni flamencoon, erityisesti flamencotanssiin ja sen harrastamiseen, mutta myös flamencon itsensä ja sen koko ihmeellisen maailman ja tapaamieni kanssaharrastajien vaikutuksesta elämääni. Valmistelen tällä hetkellä esitystä juhlavuoteni kunniaksi. Tulen kertomaan tämän projektin etenemisestä myös tässä blogissa, mutta siitä lisää tuonnempana kun ajankohta ja paikka ovat tarkentuneet.


Flamencosta riittäisi kerrottavaa loputtomasti. Musiikki, laulu ja tanssi nivoutuvat tiiviiksi kokonaisuudeksi tanssittaessa, mutta niistä jokaisesta erikseen riittäisi luennoitavaa tuntitolkulla ja kirjoitettavaa useiksi teoksiksi. Tämä blogi ei ole tietokirja flamencosta vaan harrastajan, amatöörin, ajatuksia lajista ja elämästä lajin parissa. Tämä blogi on myös henkilökohtainen päiväkirjani, loki, joka muistelee menneitä ja raamittelee tulevaa. Ajattelen, että tätä blogia ja näitä kirjoituksia voin sitten kiikkustuolissa muistella ja elää joitakin hetkiä uudelleen. Jos muistini vielä pelaa..



Kaikki siis alkoi vuonna 1997. Tai eipäs. Ihan ensimmäinen muistikuvani flamencosta tai siihen viittaavasta on jostain lapsuudestani. Muistan hämärästi tilanteen, jossa kävelen television ohi ja jään katsomaan kohtausta jossa on tummahiuksisia naisia, laulua, kummallisia vaatteita ja näyttävää liikehdintää. Otos on Carmenista. Taisi siinä olla jotain viuhkan räpyttämistäkin ja muuta, mikä sai minut hetkeksi paikoilleni tuijottamaan. Vuotta en muista, 80 lukua joka tapauksessa. No se siitä, eipä jäänyt lapsukaista tuo kohtaus enempää silloin vaivaamaan. Sen sijaan Michael Flatley ja Maria Pagés vuonna 1994 Euroviisujen Firedance -numerollaan pudottivat pommin niskaani. Samaisen television edessä, samaisessa olohuoneessa muistan haukkoneeni henkeäni tippa linssissä. Kylmät väreet menevät vieläkin kun katson tuubista kyseistä pätkää. Katson rakkauteni flamencoon syttyneen tuossa hetkessä. Siitä kolme vuotta myöhemmin, 1997, bongasin Turkulaisessa ilmoituksen alkeistunneista ja se oli menoa.

Tervetuloa seuraamaan blogiani!